Suomalainen päättäjä on vastuuton kun ei riennä kukkaron nyörit auki tukemaan konkurssitilassa olevaa Portugalia. Portugalia on kuulemma pakko auttaa, ettei oman asuntolainan korko nouse pilviin, työpaikka mene alta ja lapset jää heitteille.

Meille suomalaisille kerrotaan toinen toistaan karmaisevimpia kauhutarinoita siitä mitä sattuu jos me emme luovu omasta päätösvallasta ja anna rahojamme Portugalin tueksi.

Portugalin päättäjillä oli vara hylätä kansallinen säästöpaketti, hajottaa hallitus ja järjestää uudet parlamenttivaalit 5.6.2011. Heillä ei ole mitään kiirettä laittaa itse kansallisesti asioita kuntoon. Portugalin lailliset ja pitävät päätökset syntyvät vasta heinä-elokuussa kun maassa on uusi hallitus vaalien tuloksen mukaisesti syntynyt.

Nyt tehdään kiireellä Euroopan unionissa pelastuspaketti Portugalille ja annetaan tukilupauksia takauksista 80 - 100 miljardin euron edestä ja sitten jäädään odottamaan pystyvätkö portugalilaiset noudattamaan heille annettuja ohjeita ja opastuksia.

Euroopan unionin tukipäätöksiä ovat tekemässä konkurssitilaan maansa saattaneet kreikkalaiset ja irlantilaiset. Siellä ovat myös seuraavat tulevan avunsaajat espanjalaiset, italialaiset ja belgialaiset.

Päätöksiä ovat myös tekemässä ruotsalaiset, tanskalaiset, britit ja Keski-Euroopan maat, jotka eivät osallistu tuen maksamiseen, mutta ovat painostamassa ja vakuuttamassa suomalaisia maksamaan oman osuuden heidänkin puolestansa. Kun ei ole eurossa, niin pihamaalta on hienoa huudella ohjeita kun sauna palaa.

Konkurssimaiden päättäjät levittelevät käsiään, lainoja antaneet pankkiirit ja pankit käärivät jättivoittoja ja bonuksia hätäkärsivien maiden kustannuksella. Takuita ja vakuuksia antavien maiden veronmaksajien rahat mahdollistavat suuren eurooppalaisen rahastuksen veronmaksajilta pankkiireille ja pankeille.

Suomessa sinipunavoimat harjoittivat 1980-luvun lopulla Suomen pankin ja tasavallan presidentti Mauno Koiviston tuella vahvan markan politiikkaa, joka päättyi Neuvostoliiton romahdettua Suomessa täydelliseen kansalliseen hätätilaan.

Vahvan euron politiikka on romuttamassa Euroopassa äkkirikastumista havitelleet euromaat täydelliseen konkurssitilaan. Nyt Euroopan unionin politiikassa yritetään hoitaa taudin oireita puuttumatta itse tautiin. Saksan johtama vahvan euron politiikka suistaa heikot maat täysin kilpailukyvyttömiksi ja loputtomaan velkavankeuteen.

Nyt ollaan tekemässä yhtä paha virhe kuin päätettäessä liittyä ilman Ruotsia euroalueeseen Lipposen ja Niinistön toimesta. Nykyinen tilanne oli jo silloin ennustettavissa euromaiden talouksien erilaisuuksista johtuen. 

Mitä pitemmälle euromaiden keskinäisissä velkatakauksissa edetään, sitä varmemmin kriisi tulee syvenemään ja johtamaan täydelliseen rysäykseen.

Suomen päätös Portugalin tukemisesta tarkoittaa myös samalla Suomen takausvastuiden kasvamista väliaikaisessa mekanismissa puolella aina 16 miljardiin euroon asti.

Islannin Icesave kansanäänestykset osoittavat, että velat voivat jäädä maksamatta, kun kansa ei niitä hyväksy. Vastaavankaltaiset kansanäänestykset Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa saatavat olla edessä kun olot velkamaissa kurjistuvat leikkausten ja säästöjen täysillä iskiessä. Voihan sitä maksut siirtää takaajien maksettaviksi, minkäs sille mahtaa, jos kansa niin päättää ja rahaa ei ole.

Kuinkahan moni poliitikko takaisi omilla rahoillaan Kreikkaa, Irlantia, Portugalia ja Espanjaa. Suomen valtion rahoilla se tuntuu olevan huomattavasti helpompaa. Kukas takaa ne Suomen takuut Kreikalle, Irlannille ja Portugalille vai jääkö ne veronmaksajien maksettaviksi sittenkin. Lasku on tulossa.

Suomen työnsä päättävä eduskunta on antanut sitoumukset lainan myöntämisestä Islannille 320 miljoonaa euroa, Latvialle 324 miljoonaa euroa, Kreikalle 1,480 miljardia euroa ja lainatakuun myöntämisestä Irlannille 741 miljoonaa euroa, yhteensä 2,865 miljardia euroa, josta on maksettu 675 miljoonaa euroa.

Eduskunta on myös jo sitoutunut Euroopan rahoitusvakaus-
välineeseen (ERVV), josta Suomen osuus tässä vaiheessa on 7,920 miljardia euroa ja uusi eduskunta päättää kasvaako Suomen osuus 16 miljardiin euroon ja Euroopan vakauttamismekanismiin (ERVM), josta Suomen osuus on 960 miljoonaa euroa.

Euroopan unionin päämiehet ovat Eurooppa-neuvostossa päättäneet lisätä EU:n perussopimuksen 136 artiklaan: ” Jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, voivat perustaa vakausmekanismin, joka aktivoidaan, jos on välttämätöntä koko euroalueen vakauden turvaamiseksi. Mahdollisen pyydetyn rahoitustuen myöntämiselle mekanismin puitteissa asetetaan tiukat ehdot.”

Lisäys edellyttää jäsenmaiden parlamenttien hyväksynnän ennen voimaanastumista.

Euroopan vakausmekanismin (EVM) on tarkoitus alkaa kesäkuussa 2013 ja korvata aikaisemmat järjestelmät (ERVV ja ERVM) ja niiden tehtävät siitä alkaen. EVM:n tosiasiallinen lainanantokyky olisi noin 500 miljardia euroa.

EVM:lle luodaan oma pääomarakenne, joka perustuu 80 miljardin euron maksettuun pääomaan ja 620 miljardin euron korotusvaltuuksiin ja takauksiin.

Suomen osuus EVM:n pääomasta on 1,8 miljardia euroa ja Suomen maksettava maksuosuus olisi vuosien 2013–2017 ajanjaksolla 288 miljoonaa euroa joka vuosi. Lisäksi Suomen osuus korotusvaltuuksista / takauksista olisi 11,2 miljardia euroa.

Euroopan unionin jäsenmaiden konkurssitila on seurausta siitä, että tehtyjä sopimuksia ja sääntöjä eivät jäsenmaat ole noudattaneet. Suurin osa EU-jäsenmaista ei ole noteerannut millään tavoin Euroopan talous- ja vakaussopimuksen määräyksistä ja velvoitteista.

On suuri pelko, että myös nyt synnytettävät järjestelmät ovat vain paperitiikereitä ja sopimuspaperit uuninsytykkeitä.

On todella irvokasta katsoa kun perustettavan EVM:n pääomasta Kreikka maksaa 2,8 miljardia euroa ja takaa 17,5 miljardia, Portugalin osuus pääomasta on 2,0 miljardia ja takuista 15,6 miljardia euroa, Irlannin osuus pääomasta on 1,3 miljardia euroa ja takuista 9,9 miljardia euroa ja Espanjan osuus pääomasta 9,5 miljardia euroa ja takuista 73,8 miljardia euroa.

Kaikki edellä mainitut maat eivät nytkään selviä omista veloistaan( Espanja syksystä alkaen), niin ne kuitenkin kelpuutetaan papereissa takaamaan sitten muiden jäsenmaiden velkoja. Minä itse en usko, että tuo utopistinen järjestelmä kestäisi edes kasassa syntymäänsä saakka kesäkuuhun 2013 asti.

Pienen Suomen sitominen järjettömiin taloudellisiin vastuisiin ei ole viisasta politiikkaa. Me emme ikinä selviäisi vastuista, jos ne realisoituisivat maksettaviksi. Suomalaiset pitää pystyä herättämään tästä painajaisunesta ennen kuin liian myöhäistä.

Lähiviikkojen aikana selviää, aikooko Portugal turvautua euromaiden tukirahastoon. Maa tarvitsee 70-80 miljardia euroa uusiakseen kevään aikana erääntyvät lainansa ja selviytyäkseen muista menoistaan.

Portugalin talous on niin pahasti kuralla, että lainarahan hinta on noussut sietämättömän korkeaksi. Korko hipoo jo kahdeksaa prosenttia.

Jos Portugal hakeutuu EU:n hätärahaston asiakkaaksi, myös Suomen vastuut euromaiden yhteisistä veloista kasvavat. Joka ottaa taatakseen, ottaa myös maksaakseen.

Vuosi sitten Suomi sitoutui lainoittamaan Kreikkaa. Sittemmin korkoa on jouduttu alentamaan ja maksuaikaa pidentämään. On täysin mahdollista, ettei Kreikka hevoskuuristaan selviä.

Viime syksynä Suomi oli väliaikaisen vakausrahaston kautta rahoittamassa Irlantia. Jos Portugalista tulisi vakausrahaston asiakas, rahaston pelimerkit olisi käytetty. Esimerkiksi Espanjan pelastamiseen rahat eivät enää riittäisi. Tämän vuoksi Suomen halutaan nostavan vastuutaan kahdeksasta kuuteentoista miljardiin euroon.

Peli on nyt kerta kaikkiaan vihellettävä poikki. Suomalaisten veronmaksajien rahoja ei pidä enää sitoa yhteenkään uuteen EU-vekseliin, kun vanhatkaan sopimukset ja sitoumukset eivät pidä.

Kyse ei ole Kreikan, Irlannin tai Portugalin pelastamisesta, vaan niitä vastuuttomasti rahoittaneiden saksalaisten, ranskalaisten ja brittiläisten pankkien voittojen ja johtajien jättioptioiden pelastamisesta.

Kun talous- ja rahaliitosta ja eurosta sovittiin, lähtökohtana oli talouskuri. Jäsenmaan julkinen alijäämä saa olla enintään kolme prosenttia ja velka korkeintaan 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Sovittuihin asioihin kuului myös, että jäsenmaat ja unioni eivät ole vastuussa yksittäisen jäsenen veloista. Itse asiassa velkojen yhteisvastuu kiellettiin. Keskuspankilta kiellettiin velkamarkkinoiden manipulointi.

Jos yhteisesti sovituista asioista olisi pidetty kiinni, velkakriisiä ei olisi. Jos EU haluaa pelastaa itsensä ja palauttaa edes osan uskottavuudestaan kansalaisten silmissä, sen on ryhdistäydyttävä.

Ainut oikea tapa pelastaa unioni taloudelliselta ja poliittiselta katastrofilta on kriisimaiden hallittu velkasaneeraus. Uni-
onissa on siirryttävä markkinatalouteen ja lopetettava riskien sosialisointi.

Kriisimaiden rahoittaminen on ollut rahalaitoksille tuottoisaa bisnestä. Sijoittajat ovat voineet pelata pelejään luottaen siihen, että viime kädessä eurooppalaiset veronmaksajat kuittaavat laskut.

Meille on selitetty, että kyllä pankit ja muut sijoittajat joutuvat vastuuseen, mutta vasta vuonna 2013, kun pysyvä kriisin-hallintamekanismi otetaan käyttöön. Siihen saakka mennään vanhoilla pelisäännöillä ja siksi väliaikaisen rahaston valtuuksia ja vastuita on kasvatettava.

Tosiasiassa tarkoitus on vain antaa pelureille aikaa kuitata voittonsa. Tästä pelistä on nyt tehtävä loppu. Jos kriisi-
maiden velkasaneeraus aiheuttaa joillekin yksittäisille pankeille ongelmia, vastuu kuuluu ensi sijassa pankkien omistajille.

Mikäli joku pankki tarvitsee veronmaksajien tukea, se on hoidettava kansallisesti.

Toimarin päivätanssit olivat jättimenestys. Mestarilaulaja Rainer Friman ja Simo Nikulan upeaa orkesteri oli houkutellut keskiviikko- iltapäivänä päivätansseihin Seinäjoen Kasperin toimarille yli 200 tanssin ystävää.

Kyllä mestari Raikku osasi ottaa yleisönsä ammattimiehen otteella, uskomattoman hyvä mies. Rainer Friman pystyisi laulamaan keskustalle ykköspaikan tulevissa vaaleissa. Kansantaiteilija Friman liikuttaa suomalaisia tuntoja mestarilaulajan otteella.

Ehdokkaalle tilaisuus oli hieno ja muistorikas. Kiitos Raikku, Niku ja soittajat. Yleisö tykkäsi.

Voisiko seuraavan hallituksen pääministeri ollakin Suomen pankin uudelleen valittu pääjohtaja Erkki Liikanen tai Nokian yhteiskuntasuhdejohtaja Esko Aho puhumattakaan eduskunnasta luopunut puhemies Sauli Niinistö.

Yllätysvalinta ohi puolueiden puheenjohtajien oli myös valtioneuvos Harri Holkeri vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen presidenttikeskeisen perustuslain ollessa voimassa. Valtioneuvos Harri Holkeri oli tasavallan presidentti Mauno Koiviston ja puheenjohtaja Kalevi Sorsan poliittisen pelin pääministeri. Holkeri tuli Suomen pankista eduskunnan ulkopuolelta ja sinne hän meni takaisin pääministerikautensa jälkeen.

Liikanen, Aho ja Niinistö, joku heistä voi tulla valituksi pääministeriksi jo kolmen - neljän kuukauden kuluttua. Tämä todellisuus voi olla edessä kun eduskuntavaalien tulos on laskettu ja puolueet ovat aloittaneet hallitusneuvottelut, joissa ei päästä yhteisymmärrykseen ohjelmasta eikä paikoista ilman ulkopuolisia neuvottelijoita. Hallituskriisi voi avata ovet pääministerikisassa mustalle hevoselle.

Gallupien ennustuksen mukaan Suomen poliittinen konsensus särkyy tulevissa vaaleissa täydellisesti. Kaksi suurinta puoluetta ei tule enää samaan enemmistöä, yli sataa paikkaa eduskuntaan. Hallituksen enemmistön muodostaisi kolme lähes tasasuurta poliittista ryhmittymää.

Keskusta, kokoomus, SDP tai perussuomalaiset eivät saa muodostetuksi minkäänlaista kolmen suuren hallitusta ensi juhannukseen mennessä.  Puolueiden vaaliohjelmat ja kannat ovat täysin törmäyskurssilla toisiinsa nähden ja puolueiden hallitukseen menon kynnyskysymykset sulkevat hallituspohjat toinen toisensa jälkeen pois. Kyllä aina kaksi saa kantansa soviteltua, mutta kolmas kaataa sovun varmasti.

Vaalien jälkeen Suomi on ajautumassa hallituskriisiin. Kiviniemen toimitusministeriö saattaa joutua istumaan yli juhannuksen ilman poliittista tukea. Suomeen ei saada muodostettua normaalilla tavalla vahvaa enemmistöhallitusta tuleviin suuriin haasteisiin, jos gallupien ennustukset toteutuvat vaaleissa.

Suomen EU-politiikka joutuu hakemaan vaalien jälkeen uuden linjan. Suomessa on kaikessa hiljaisuudessa kasvanut voimakkaasti Euroopan unioniin kriittisesti suhtautuneiden määrä. Vanhan federalistisen kaikkiin ytimiin pyrkivien EU-intoilijoiden linja on menettämässä enemmistön tuen eurosekoilujen jälkeen.

Puolueiden oikeistovoimat niin kokoomuksessa, keskustassa ja SDP:ssä ovat menettämässä myös uskonsa eurooppalaiseen velkasolidaarisuuteen Kreikka ja Irlanti lainoitusten jälkeen. Harjoitettu EU-linja on kokemassa haaksirikon.

Uuden linjan löytyminen on lähestulkoon mahdoton tehtävä. Lähimmäksi harjoitettua linjaa päästään keskustan, kokoomuksen ja SDP:n yhteishallituksella. Kolmen suuren hallitus, Keskusta, kokoomus ja SDP olisi kriisiajan hallitus, jonka johdossa ei välttämättä olisikaan puolueiden puheenjohtajat vaan ulkopuoliset voimat. 

Voihan sitä niinkin käydä, vanhat kilpaveikot Liikanen, Aho ja Niinistö istuisivat kaikki kansallisessa hätätilanhallituksessa kun maailman kauhukuvat alkavat yhtä aikaa realisoitua arkipäivän elämään.

Puheenjohtajat keskittyisivät puolueidensa johtamiseen ja hallituksen tukemiseen.

Eniten menetettävää on kokoomuksella ja perussuomalaisilla, jotka joutuvat radikaalisesti muuttamaan linjaansa, jos meinaavat sopeutua yhteiseen hallitukseen. Kokoomus ja perussuomalaiset eivät mahdu samaan hallituksen ilman, että joko Katainen tai sitten Soini syö sanansa ja muuttaa linjansa. Jompikumpi romahduttaa uskottavuutensa ja kannatuksensa.

Kaikkein helpoiten uudelta änkyrälinjalta EU-federalistiksi muuntuu puheenjohtaja Jutta Urpilaisen johtama SDP. Sosialidemokraatit ovat ryhtyneet jo asteittain muuttamaan linjaansa yhteistyökykyisempään suuntaan. Urpilaisen linja kehittyy takaisin Lipposen linjaksi yhdessä yössä kun vain vaalitulos sen mahdollistaa.

Urpilaisen pääministeriehdokas saattaa sittenkin olla Paavo Lipponen.

Mitäs muuten Yhdysvaltojen varapresidentti Biden tarjosi ja lupasi Sauli Niinistölle yhteisessä tapaamisessa. Tuleeko Niinistöstä sittenkin uusi Ahtisaari. Muistuu hyvin mieleen kevät 1999, Belgrad, Nato ja Ahtisaari.

Sauli Niinistö on nyt hyvässä uraputkessa, hänellä on ilmeisesti Obaman hallinnon tuki takana.

Voi hellan lettas, kun taas demareita ja Urpilaista lapsettaa. Taas on samanlainen näytelmä käynnissä kuin pääministeri Anneli Jäätteenmäen osalta vuonna 2003 Irak-kriisin yhteydessä.

Demarit hyökkäävät suuresti loukkaantuneina ja mielensä pahoittaneena suositun pääministeri Mari Kiviniemen kimppuun. Samanaikaisesti hierotaan tyytyväisenä käsiä puoluetoimiston kammareissa ja laaditaan suunnitelmia, joilla Kiviniemen suosio saataisiin ennen vaaleja luisumaan alamäkeen.

Nyt rauta on kuuma ja sitä taotaan suurella raivolla. Rauhoittukaa demarit, ei se kannatus noin tule nousemaan. Uskokaa nyt.

Keskustaväki on osannut odottaa demareiden ja etelän median epätoivoista hyökkäystä Kiviniemen kimppuun hänen suosiolukujensa noustessa. Demareilla on käynnissä viimeinen taisto kun jäljellä on enää 3 päivää eduskunnan istuntokautta.

Pääministeri Mari Kiviniemen sanavalinta epäisänmaallisesta toiminnasta oli huonosti harkittu, mutta asiasisällöltään viisautta sisältävä. Meidän suomalaisten pitää olla yhtenäisiä ja yksimielisiä.

Suurissa kysymyksissä opposition on pystyttävä tukemaan maan hallitusta rakkaudesta isänmaahan Suomeen. Kaikkien puolueiden tärkein tehtävä on työ itsenäisen ja vapaan isänmaan puolesta.

Koko keskustaväen ja keskustan eduskuntaryhmän on tuettava täysillä puheenjohtaja, pääministeri Mari Kiviniemeä. Maria ei jätetä demareiden ja media raadeltavaksi niin kuin Anneli Jäätteenmäen kohdalla valitettavasti meneteltiin.

Pääministeri Mari Kiviniemi on pahoitellut sanavalintaansa ja se on hyvä ja riittävä teko tässä asiassa. Muuta ei enää tarvita. Demarit ja Urpilainen saavat vaahdota, jos haluavat, ihan niin paljon kuin mieli tekee. Vaahtoamisen voi rauhassa tehdä työväentalojen lamppujen loisteessa.

Keskusta tarjoaa demareille isänmaan asioiden hoidossa yhteistyönkättä ja sovintoa. Suomalaisten asioita hoidetaan yhteistyöllä. Nyt ei ole siltojen polttamisen aika.

Pääministeri Mari Kiviniemen puhuessa eduskunnassa valtiovarainministeri Jyrki Katainen nyökytteli päätään hyväksyvästi Kiviniemen linjauksille.

Totuushan on, että SDP on isänmaallinen puolue, jonka ei tarvitse kunniaansa toreilta enää hakea. Se on ja pysyy.

Näpit irti Kiviniemestä. Hän on meidän pääministeri.

Maaseutu hiljenee, köyhät ja pienituloiset jäävät kotiin. Onneksi kesä on tulossa, voi ajaa pyörällä eikä tarvitse lämmittää kotia kun lämmin aurinko tekee sen ilmaiseksi.

Rikkaiden ja hyvätuloisten bemarit ja mersut ovat vielä esillä huoltoasemien bensapumpuilla. Karvahattukansan vanhat skodat ja toyotat saavat rauhassa ruostua kerrostalojen ja maaseudun yksinäisyydessä.

On öljykriisin aika. Ja herrat taas ihan pihalla.

Suomessa vihreä hömppä citypolitiikka on raunioittamassa suomalaisen yhteiskunnan. Bensan hinta on kipuamassa aivan järjettömiin mittasuhteisiin. Kun autojen käyttämä polttoaine maksaa nyt jo yli 1,60 euroa litralta. Kesällä tätä menoa autojen menovesi maksaa jo yli 2 euroa litralta.

Suomalaisilla päättäjillä ei ole nyt suhteellisuudentaju ihan hereillä. Kylmän talven paukkuessa kammareissa nostettiin voimakkaasti energiaverotusta niin sähkön kuin lämmön osalta. Kotimaisen uusiutuvien polttoaineiden puun ja turpeen asemaa heikennetään vihreää verotusta kiristämällä.

Suomessa sähkö ja lämpö maksavat energiaverotuksen johdosta tällä hetkellä liikaa. Bensa on liian kallista ja kohta ei ihmisillä ole vara käydä töissä saati kaupassa tai lääkärissä.

Energiaverotuksessakin pitäisi olla edes joku järki. Tänä vuonna energiaveroilla kerätään valtion kassaan lähes 4 miljardia euroa kun valtiontuloverotuotot ovat vain hiukan yli 5 miljardia euroa.

Energiaverotuksen kiristymiselle on tehtävä nyt loppu. Suomalaiset eivät kestä enää tätä pitkään.

Yksi selkeä syy suomalaisten menestykseen on ollut edullinen energian hinta ja niin sen pitää olla tulevaisuudessakin.

Nestemäisten polttoaineiden verotusta on muutettava, niin että raaka-aineen kallistuessa vero ei tee normaalia järkevää elämää täysin mahdottomaksi. Kyllä maaseudullakin pitää vielä pystyä ajamaan autolla ja kylvämään keväällä viljat tietoisena siitä, että on vara kuivata viljat syksyllä. Muutoin tulee vielä vilun lisäksi nälkä.

Vihreät energiaverot Siperiaan.

Sampo konsernin hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos olisi vapautettava korkeista työ- ja luottamustehtävävelvoitteista ja päästettävä hänet ansaitulle eläkkeelle. Björn Wahlroos on viisas mies, liian viisas ja rikas mies pieneen ja köyhään Suomeen.

Björn Wahlroosin julkinen toiminta ja mielipiteet aiheuttavat suomalaiselle teollisuudelle ja rahoitusjärjestelmälle kohtuutonta ja tarpeeton haittaa ja vahinkoa.

Wahlroos näyttää mielellään keskisormea oman toimialansa henkilöasiakkaille ja rahoittajille, kuitenkaan itse tunnistamatta syntyvää tilannetta ja mielikuvaa. Wahlroos käy innokkaasti oikeistopolitiikkansa viitoittamilla linjauksilla suomalaisen tukipolitiikan kimppuun.

Hänen voimakas esiintyminen rankoin mielipitein karkottaa suuren yleisön sympatian ja tuen rahoitus- ja vakuutussektorin toiminnan tukemiselta.

Hän tietoisesti unohtaa, että hänen edustamansa rahoitus- ja vakuutus-

sektori on kaikkein pahiten viimeisten kahdenvuosikymmenen aikana möhlinyt asiansa niin Suomessa kuin maailmalla. Suomessa 1990-luvun yhteydessä veromaksajat pelastivat ja maksoivat koko suomalaisen pankki- ja rahoitusjärjestelmän pystyssä pysymisen.

Yhdysvalloissa räjähtänyt finanssikriisi on ollut pitkälti seurausta rahoitussektorin järjettömästä ahneudesta ja omanedun tavoittelusta.

Sama vastuuton ahneus on ollut suistamassa koko eurooppalaisen rahoitussektorin veronmaksajien syliin ja vastuulle.

Kreikan, Irlannin ja koko Euroopan velkakriisi on seurausta helpon ja halvan rahan ja maksimaalisen voitontavoittelun aiheuttamasta ahneudesta. Wahlroosin edustama rahoitus- ja vakuutussektori on ollut rahastamassa eurooppalaiset valtiot ja niiden veronmaksajat.Tällä toiminnalla ei ole mitään tekemistä vastuullisen yhteiskunnallisen toiminnan kanssa. Se on ollut puhdasta kapitalistista ahneutta.

Suomalaiset veronmaksajat lainoittamalla Kreikan valtion velkoja ja takaamalla muiden lainoja ovat olleet pelastamassa ja tukemassa tosiasiassa eurooppalaista pankkisektoria täydelliseltä konkurssilta.

Euroopan unionin kriisijärjestelmien ja synnytettävien uusien rahoitus-

instrumenttien tarkoituksena on järjestellä velkamaiden rahoitusmarkkina-

lainat uudelleen ja siirtää tappiot veronmaksajien piikkiin pankkien omistajien vastuulta.

Euroopan velkakriisissä ei niinkään pelasteta valtioita vaan eurooppalainen pankki- ja vakuutussektori, jotka eivät enää selviä omista vastuistaan yksinään. Nyt pelastettavana on ensimmäisenä pankkien omistajien rahat ja heidän tuotot ja vasta sitten muiden elintaso.

Taitavana ja viisaana miehenä Wahlroos siirtää huomion maatalouden ja pienituloisten tukiin ja niiden poistamiseen. Oikea suunta hänellä pitäisi olla kuitenkin ahneen globaalin rahoitussektorin toimintaedellytysten kiristäminen valvonnan ja verotuksen kiristämisen avulla.

Björn Wahlroos osoittaisi suuruutensa leikkaamalla voimakkaasti järjettömän suuria johtajien palkitsemisjärjestelmiä, jotka eivät perustu terveeseen taloudelliseen toimintaan ja kasvun edellytysten luomiseen. Johtajien palkat eivät ole millään tavoin perusteltavissa, ei ole.

Työstä hyvinvointi syntyy, ei rahan myynnistä. Kansa maksaa työllään myös johtajien palkan ja heidän laskunsa.

Sinipunavoimat ovat päättäneet koota kaikki voimat yhteen tuhotakseen Keskustan tulevissa eduskuntavaaleissa. Tavoitteena on lähettää keskustan puheenjohtaja, pääministeri Mari Kiviniemi esikuntineen takaisin Apollonkadulle kutistuvan oppositioliikkeen kaupunkilaiseksi keulakuvaksi.

Sinipunavoimien murskaustoimet ja lokakampanjat on suunniteltu hyvin ja ovat valmiit käytännön toteutettaviksi. On ratkaisevan taiston aika.

Anneli Jäätteenmäki kaatoi 2003 eduskuntavaaleissa sinipunavoimat. Vuodesta 1987 alkanut ja 1995 tauon jälkeen jatkunut sinipunavoimien yhteinen taival katkesi Jäätteenmäen rohkeaan poliittiseen haasteeseen. Keskusta pelastui alkavalta kutistumiseltaan vain Jäätteenmäen rohkean työn ansiosta.

Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Anneli Jäätteenmäki maksoi toiminnastaan erittäin raskaan ja henkilökohtaisen hinnan. Vielä tänäkin päivänä hän joutuu kohtaamaan kaunapolitiikan arvottoman voiman.

Vastaavan työn kuin Jäätteenmäki teki, suoritti Paavo Väyrynen 1980-luvulla. Keskustapuolueen puheenjohtaja Paavo Väyrynen uskalsi haastaa sosialidemokraatit ja heidän johtajansa Kalevi Sorsan. Ilman Väyrysläistä tahtopolitiikkaa SDP:n hegemonia oli jatkunut ja voimistunut 1990-luvun Suomessa sosialidemokraattien ruotsalaisiin kannatusasetelmiin saakka.

Sinipunavoimien kantavin voima on kaupungeissa asuva oikeistososialidemokraattinen liike. Oikeistososialidemokraattien kantavin vastustaja on ollut maaseutu maalaisliittolaiset, alkiolaisen perinteen uskollisimmat voimat.

Sosialidemokraattien mielestä Suomen Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen teki poliittisen historiansa suurimman virheen asettautumalla tasavallan presidentin vaaleissa toisella kierroksella kokoomuksen presidenttiehdokkaan Sauli Niinistön taakse.

Vanhasen keskusta työskenteli avoimesti ja täysillä hallituskumppaninsa ehdokkaan tasavallan presidentin Tarja Halosen kaatumisen edestä. Vanhanen ja keskusta loukkasivat toiminnallaan sosialidemokraatteja anteeksiantamattomasti.

Keskustan toimintaa tuki sisäinen tunto Jäätteenmäen kokemasta kohtalosta ja tasavallan presidentin ja SDP:n roolista ja toiminnasta Jäätteenmäen kaatamisessa. Näin ainakin osassa keskustaa asia koettiin.

Eduskuntavaaleissa 2007 ratkaistiin pääministeripaikka Matti Vanhasen jaEero Heinäluoman välillä. Keskustan johdossa laskettiin syksyllä 2006, että SDP:n ja Heinäluoman voitto eduskuntavaaleissa suistaisi pahimmassa tapauksessa keskustan ja Vanhasen oppositioon.

Keskustassa laskettiin, että vaalien voittaja uusi pääministeri Heinäluoma pyrkisivät toimimaan niin, että Vanhasen tie katkaistaisiin samalla tavalla kuin tasavallan presidentti Martti Ahtisaari ja SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen katkaisivat Esko Ahon poliittisen uran hallituksessa 1995 vaalien jälkeen ja täystyrmäyksellä keskustan 1999 eduskuntavaalivoiton jälkeen.

Keskustassa pelättiin SDP:n vaalivoiton suistavan keskustan takaisin oppositioon ja sinipunavoimat takaisin valtaan. Keskustan pelasti puheenjohtajansa, pääministeri Matti Vanhasen rohkea ja voittoisa toiminta.

Keskusta saavutti vuoden 2007 eduskuntavaaleissa historiansa ensimmäisen kerran peräkkäisen suurimman puolueen aseman kaksissa eduskuntavaaleissa ja täten pääministeripaikan.

Sosialidemokraateille ja ennen kaikkea sinipunavoimille tappio oli erittäin kirvelevä. Perussuomalaisten ja Timo Soinin hurmoksessa ovat takana samat voimat kuin Elisabeth Rehnin voittoisassa nousussa 1994 presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella keskustan Paavo Väyrysen ohi.

Kabineteissa laskettiin 2007 eduskuntavaalien jälkeen, että Soinin nousu leikkaisi parhaiten keskustan kannatusta. Tämä arvio sai lisää voimaa vuoden 2008 kunnallisvaalien tuloksen myötä keskustan jäädessä kunnallisvaaleissa kolmanneksi.

Perussuomalaisten Timo Soini on tähän päivään asti saanut kaiken haluamansa julkisuuden ja myötätuulen ajatustensa taakse. On helppo ennustaa, että tuki on pikkuhiljaa katoamassa Timo Soinin takaa vähän niin kuin se sinne ilmaantuikin, pyytämättä ja yllättäen. Hetken kuluttua Soini saakin pärjätä omillaan ja lopputuloksen kaikki tietää.

Vaalirahoitus avasi avoimen iskukohdan keskustan kimppuun. Poliittisen historian tuntevat tahot osasivat ennakoida 1960-, 1970- ja 1980-luvun rötösherrajahdeista, kätilöopiston jutuista ja metro-oikeudenkäynneistä kuinka media raatelisi avuttomat poliitikot kappaleiksi, jos vain osoittaisi oikean suunnan.

Vaalirahoitus tarjosi keskustan sisällä ennen kaikkea Vanhasen vastustajille aseen lyödä Vanhasta median avulla ja tehdä hänen asemansa heikoksi. Keskustan sisällä vaalirahoitusta käytettiin median avulla sisäisen valtataistelun välikappaleena. Median itsekritiikki petti tässä asiassa täysin ja siitä tuli osapuoli keskustan sisäisessä kamppailussa.

Nyt keskusta on henkisesti hajanainen ison vastustajan edessä. Keskustan kenttäväen on ryhmityttävä täydellä voimalla ja osaamisella puheenjohtajansa tueksi ja taakse. Rivit on koottava yhteen ja voitettava vaalit Kiviniemen johdolla rakkaan isänmaan vuoksi. Pääministeri Mari Kiviniemi, onneksi olkoon.

Suomen oikeistoliberaalit ovat löytäneet valtiontalouden Sammon. He esittävät arvonlisäveron nostamista 25 prosenttiin. Arvonlisävero oli 2010 heinäkuuhun asti 22 prosenttia.

Arvonlisäveron kiristykset tuovat valtion kassaan lisää lähes 2 miljardia euroa. Tulevien suunniteltujen korotusten jälkeen arvonlisäverolla kerätään valtionkassaan yli 17 miljardia euroa vuodessa.

Arvonlisäveron kiristys heikentää erityisesti monilapsisten lapsiperheiden ostovoimaa ja toimeentuloa. Pienituloisten kansalaisten selviytyminen arjesta käy yhä vaikeammaksi. Arvonlisäveron korotus on suoraan pois pienituloisten ruokapöydästä, vaatteista ja elämän perusasioista. Köyhälle ruoka, asuminen, vaatteet, bensa on kallista, tosi kallista.

Kun suuripalkkaiset päättäjät ovat nostamassa arvonlisäveroa, energiaveroa, auton käyttömaksua, autoveroa, makeisveroa, kunnallisveroa, kunnallisia palvelumaksuja, vesimaksua, kiinteistöveroa, jäteveroa, polttoaineveroa, bussien ja junien lippujen hintoja ja suunnitellaan tietulleja ja muita järjettömyyksiä, niin kyllä pienituloisten selkäranka on katkeamassa vähän niin kuin Välimeren etelärannoilla on jo käynyt.

Kun on neljä päivää syömättä, niin Suomessakin Mannerheimintiellä heitellään kivillä. Se on hyvä muistaa Suomessakin lihapatojen ääressä.

Kansanedustajien ja ministerien on hyvä nostaa arvonlisäveroa ja muita kulutusveroja ja maksuja kun itselle on tulossa 6 prosentin palkankorotus vaalien jälkeen, marraskuussa jo nostettiin pari prosenttia. Liksaa tulee lisää lähes 500 euroa kuukaudessa. Toista se on pienituloisilla ihmisillä. Lisää rahaa ei ole tulossa, mutta lisää kulutusveroja on.

Toimeentulotukea ei ole nostettu vuoden 1990 jälkeen. Toimeentulotuen ostovoima on heikentynyt 30 prosenttia ja apujärjestöjen ruokajonot ovat pitempiä kuin Madonnan konsertin lippujonot. Lapsiperheiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti toimeentulotuenhakijoiden joukossa. Tilanne on kaamea.

Lapsilisiä ei ole nostettu 20 vuoteen. Kosmeettisten korotusten jälkeen lapsilisien ostovoima on heikentynyt 30 prosenttia 1990 tasosta. Yhdentulonsaajien lapsiperheiden asema on kurjistunut. Pienituloisiin lapsiperheisiin on syntynyt jo periytyvästä köyhyydestä aiheutuva lasten syrjäytymiskierre.

Pienituloiset eläkeläiset ovat pysyvästi hätää kärsimässä. Eläke ei riitä elämiseen, sairastaa ei uskalla kun rahat eivät riitä lääkkeisiin. Piimäpurkki, lauantaimakkarapaketti ja silakat Holkerin tapaan ovat herkkuja. Eläkeläiset kun eivät ole vielä oppineet syömään raejuustoa, makaronia ja tonnikalaa niin kuin opiskelijat tekevät rahojen ollessa vähissä. Ruokatottumuksissa on sukupolvien kuilu myös köyhänä.

Tässä köyhyyden ilmapiirissä Kreikan miljardilainat ja holtiton rahan kylväminen sinne sun tänne saa köyhän kansan hiljaiset rivit puristamaan kättä taskussaan. Kohta puristettu käsi rikkoo hermostuksissaan ne ainoat housutkin. Perjantai on pyykinpesupäivä ja silloin ollaan kotona kun ainoat housut ovat märät, mutta lauantaina pääsee syömään kansanedustaja-

ehdokkaan makkaroita ja hernekeittoa ja kahvia pullalla. On nimittäin lupausten aika köyhille.

Varokaa polttamasta suuta kun pakkasessa joutuu syömään rokkaa. Muistakaa olla varovaisia. Tässä oli kentän terveiset päättäjille tällä kertaa.

"Minua pelottaa kauheasti vanheneminen", kertoi tyylikäs 70 vuotta täyttänyt rouva kadunkulmassa. Hän kertoi kuinka hänen miehensä oli eksynyt eräänä päivänä autollaan ja hän ei ollut enää osannut tulla takaisin kotiin.

Elämänsä aktiivisena urheilijana ja organisaattorina toiminut mies oli otettu terveyskeskuksen vuodeosastolle ja hänen elämänsä murentui siellä palasiksi 2 päivässä. 

Lääkärin määräyksestä liikunnallisen miehen kemiallinen sitominen oli aloitettu voimakkailla psyykelääkkeillä. Jo kahden päivän kuluttua mies oli muuttunut kasviksi, joka tuskin jaksoi liikuttaa enää edes vasemman käden pikkurilliä. Vain valkoinen kuola valui miehen suupielessä. Jo kuukauden lääkehoidon jälkeen hänen tietoinen yhteytensä läheisiin oli sammunut iäksi ja hänen elämässään alkoi kemiallisen sitomisen aikakausi, kunnes kuolema armahtaa hänet.

Miehen kohtaloksi koitui hyvät jalat, dementia ja suomalaisen vanhustenhoidon tila. Yhteiset yli 40 vuotta piirtyi rouvan kasvoilla hätääntyneisiin kyyneliin miehensä, rakkaimman kohtalosta ja pelosta. Suomessa on yli 100 000 dementikkoa ja muistihäiriöstä kärsivää vanhusta.

Yli 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa 2020 mennessä 400 000 henkilöllä ja 2030 mennessä 600 000 henkilöllä, jolloin heitä on lähes 2 miljoonaa henkilöä. Muistihäiriöistä kärsivien määrä kasvaa samassa suhteessa.

Suomalainen yhteiskunta ei ole valmistautunut ikääntymisen tuomiin haasteisiin. Suomessa jopa joka neljäs vanhus joutuu kokemaan laitoshoidossa kemiallisen sitomisen hoitomuotonaan.

Liiallisen psyykelääkkeiden käytön haittavaikutuksia vanhuksiin ei ole tutkittu riittävästi. Kemiallisen sitomisen vaikutukset vanhusten terveyteen ja tapaturmaonnettomuuksiin on selkeästi olemassa. Tutkimus tietoa ei kuitenkaan meillä ole riittävästi.

Meidän terveydenhoitojärjestelmässämme on koulutusta ja täydennyskoulutusta lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle lisättävä. Geriatriseen ja gerontologiseen koulutukseen ja tutkimukseen on voimaperäisesti lisättävä taloudellisia ja opillisia resursseja.

Vanhustenhoivan vaikea ongelma on liian pienet henkilökuntamitoitukset hoivalaitoksissa. Useissa suurten kaupunkien laitoksissa laiminlyödään ja rikotaan tietoisesti henkilökunnan alimitoituksella ja säästösyillä vanhusten oikeuksia hyvään hoitoon. Valvovat viranomaiset sulkevat silmänsä tältä laittomalta vanhustenhoivan tilanteelta. Tilanne on kestämätön.

Vanhuksille tapahtuvat tapaturmat laitoksissa ja heidän aliravitsemus ovat suoraa seurausta päättäjien kyvyttömyydestä ymmärtää hoitolaitosten työtä, arkea ja oikeaa osaavan henkilökunnan mitoitusta.

Suomessa ollaan vanhustenhoivaa siirtämässä markkinatalouden kilpailun alle. Laatukriteerit ovat vaihtumassa taloudentuottavuuden kriteereihin ja maksettaviin osinkoihin. Vanhustenhoivasta on tulossa pääomasijoittajien temmellyskenttä. Neljännesvuosikapitalismi on ottamassa jalansijan vanhustenhoidon arjesta.

Meidän on aika herätä ja ottaa vastuu omista äideistä ja isistä. Hyvä ja rakastava lapsuus velvoittaa ja oikeuttaa huolehtimaan vanhuksille arvokkaan ja huolehtivaan vanhuuden. Minuakin pelottaa vanhuus välinpitämättömyyden ja kovuuden Suomessa. Huoltosuhde sana pitäisi lailla kieltää.

Suomesta on tulossa köyhille ja pienituloisille kansalaisille kylmä ja kallis koti. Köyhien määrä on Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana lisääntynyt voimakkaasti. Markkinaliberalistiset voimat ovat tekemässä Suomesta pikku Amerikkaa, jossa jokainen on oman onnensa seppä. 

Suomessa on harjoitettu markkinaliberalistista veropolitiikkaa, jossa tuloerojen annetaan vapaasti kasvaa ja sitä pidetään myös tavoittelemisen arvoisena. Rikkain prosentti on kolminkertaistanut tulonsa ja köyhimpien ostovoima on laskenut vastaavassa ajassa 30 prosenttia.

Verotuksen painopiste on siirretty ja siirretään voimakkaasti kulutuksen verotukseen. Arvonlisäveroa nostettiin 22->23 prosenttiin viime heinäkuussa ja muita arvonlisäverokantoja myös 1 prosentilla. Arvonlisäveron korotuksella kerätään verotuloja vuodessa lisää valtion kassaan reilut 700 miljoonaa euroa.

Samanaikaisesti kun kiristettiin arvonlisäverotusta, päätettiin tälle vuodelle suurituloisille täysimääräiset inflaatio- ja taulukkotarkistukset valtiontuloverotuksessa, joihin käytettiin lähes 500 miljoonaa euroa. Kulutusverotuksen nostamisella heikennetään pienituloisten ja lapsiperheiden tilannetta, joissa kulutuksen osuus käytettäviin tuloihin nähden on suurinta.

Kokoomus on esittänyt arvonlisäverotuksen kiristämistä 2 prosentti-

yksiköllä, 25 prosenttiin, Ruuan alv 15 prosenttiin ja alimman verokannan 11 prosenttiin. Näillä arvonlisäveron kiristyksillä aiotaan kerätä 1500 miljoonaa euroa vuodessa lisää valtion kassaan, jotta voitaisiin rahoittaa suurituloisille mittavat tulonveronkevennykset. Kokoomus on ohjaamassa marginaaliverotuksen kevennyksellä 55,4 prosentista 50 prosenttiin kaikkein suurituloisimmille suurimmat veronkevennykset.

Energiaverotuksen suuret korotukset vuoden vaiheessa osuivat pieni-

tuloisiin erittäin voimakkaasti. Energiaverotuksen korotukset aiheutuivat työnantajien kelamaksun poistamisesta vuoden 2010 alusta ja vihreiden voimien vaatimasta ilmasto- ja energiapolitiikan suunnanmuutoksesta.

Kotitalouksien sähkö- ja lämmityskustannusten kokonaisnousu lähes 300 miljoonalla eurolla vuodessa johtuu kuntien saamasta edusta kun niiltä poistettiin kela-maksu. Pienituloisten suhteellista osuutta verotuksesta kiristettiin energiaverotuksen kiristyksellä. Kunnallisverojen kiristyminen, kiinteistöveron nostaminen ja kunnallisten palveluiden maksujen nouseminen leikkaa eniten pienituloisten ostovoimaa ja nostaa energiaverotuksen kiristymisen kanssa asumiskustannuksia.

Hetemäen työryhmän esittämät polttoaineverotuksen, kiinteistöveron, jäteverotuksen, makeisveron, ajoneuvoveroja autoverotuksen kiristäminen ja asuntolainojen korkovähennyksen leikkaaminen koskettaa kaikkein pahiten lapsiperheitä ja maaseudulla asuvia ihmisiä. Lapsilisiä

leikattiin 1990-luvulla ja sen jälkeen niihin ei ole tehty merkittäviä korotuksia. Lapsilisien ostovoima on heikentynyt kolmanneksella.

Suurten lapsiperheiden asema on heikentynyt eniten.

Suomessa ei köyhä ihminen uskalla eikä voi sairastaa. Tuloton kansalainen ei saa mitään tuloja sairastuttuaan ensimmäisen 55 päivän aikana. Vasta 56 päivän jälkeen hän saa sairasvakuutuksesta 530 euroa kuukaudessa. Palkansaajat saavat täyttä palkkaa työnantajalta heti sairastuttuaan. Jokainen voi miettiä tämän omalle kohdalleen, mikä hätä ihmisellä tällöin sairauden myötä on. 

Sairastuvan opiskelijan tilanne on myös järjestel-

mästämme johtuen kohtuuton. Järjestelmään ei ole saatu oikeudenmukaisia korjauksia. Suomalaisen yhteiskunnan on oltava oikeudenmukainen ja jokaisella pitää olla mahdollisuus inhimilliseen toimeentuloon kaikissa tilanteissa. Köyhyyden kasvot ovat

liianmonessa perheessä.

Suomen Keskustan puheenjohtaja (2002–2003), pääministeri Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan pääministerin tehtävistä 18.6.2003. Pääministeri Jäätteenmäen ero johtui valtataistelusta ja luottamuspulasta Paavo Lipposen ja Anneli Jäätteenmäen välillä.

Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki joutui kahden toisiaan tukevan valtaryhmittymän väliin, jotka yhdistivät voimansa kesäkuussa 2003. Jäätteenmäki suututti Lipposen johtaman SDP:n käyttämällä ulkopoliittista Irak-asia ja salaista diplomaattista materiaalia vaali-taistelussa Lipposen kannalta epämiellyttävässä valossa ja ennen kaikkea voittamalla heidät täpärästi eduskuntavaaleissa.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli tuki Anneli Jäätteenmäkeä köydellä työntäen koko lyhyen 3 kuukauden yhteistyön ajan. Timo Kalli oli ollut vahva Olli Rehnin tukimies edelliskesän keskustan puheenjohtaja vaalissa, jonka arvet olivat keskustassa vielä avoimia.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli kertoi 18.6.2003 uupuneelle Jäätteenmäelle eron ainoaksi vaihtoehdoksi Jäätteenmäen kysyessä neuvoa mitä hänen pitäisi tehdä tasavallan presidentin avustajan Martti Mannisen julkaistua tiedotteen Jäätteenmäen eduskunnalle pitämän puheen jälkeen. Jäätteenmäki luovutti kohtalonsa edelliskesän kilpailijoiden ja heidän edustajiensa käsiin.

Pääministeri Anneli Jäätteenmäki ei koskaan saanut eduskunnalta epäluottamuslausetta vaan erosi itse tehtävistä menetettyään oman puolueensa tuen kriittisellä hetkellä SDP:n painostuksen alla.

Anneli Jäätteenmäki oli valmis pääministeri eronsa jälkeen jatkamaan keskustan puheenjohtajana. Sovimme yhdessä Anneli Jäätteenmäen kanssa maanantai-iltana 23.6.2003 keskustan puoluetoimistolla, että hän ilmoittaa seuraavana päivänä keskustan puoluevaltuuskunnan kokouksessa jatkavansa keskustan puheenjohtajana. Puoluejohdon tiistaiaamun kokouksessa Jäätteenmäelle tehtiin selväksi, että hänen jatkonsa oli mahdoton.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallin johtama keskustan sisäinen voimakeskittymä ei antanut Jäätteenmäen jatkaa puheenjohtajana. Jäätteenmäki ilmoitti Keskustan puoluevaltuuskunnan kokouksessa tiistaina 24.6.2003 myös erostaan keskustan puheenjohtajan paikalta.

Paavo Lipposen pääministeriura katkesi täpärästi Jäätteenmäen johtaman keskustan vaalivoittoon eduskuntavaaleissa 2003. Kevään 2003 eduskunta- 
vaalien vaalitaistelua varjosti Yhdysvaltojen sota terrorismia vastaa ja sotatoimien valmistelu ja vaalien jälkeen heti alkanut sota Saddam Husseinin johtamaa Irakia vastaan.

Pääministeri Anneli Jäätteenmäki kaadettiin sen vuoksi, että hän ei
olisi voinut tai saanut saada itselleen suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajana ja kansanedustajana luottamuksellisia ulkopoliittisia asiakirjoja presidentinkanslian henkilökunnan kautta. Kansan-
edustaja Jäätteenmäen olisi pitänyt pyytää ja saada nähdä paperit, joko ulkoministeri Erkki Tuomiojan, tasavallan presidentti Tarja Halosen tai pääministeri Paavo Lipposen antamina. Ulkoministeri Tuomioja vakuutti julkisuudessa jälkeenpäin, että Jäätteenmäelle olisi asiakirjat näytetty, jos hän näitä asiakirjoja olisi pyytänyt virallisesti nähdä.

Minulle on annettu kertoa, että Jäätteenmäen virhe olisi ollut SDP:n osalta sovittavissa julkisella anteeksi anteeksipyynnöllä. Keskustan sisäiselle oppositiolle tämäkään tuskin olisi riittänyt.

Toimittaja, kirjailija Hannu Lehtilä kertoo kirjassaan mainettaan parempi Harri Holkeri sivuilla 116–117 kuinka tasavallan presidentti Mauno Koivisto toimitti presidenttiehdokas Kalevi Kivistölle vuoden 1988 presidentin-

vaaleissa tarvittavan ulkopoliittisen materiaalin, jotta käytävä ulkopoliittinen keskustelu käytäisiin samanlaisin tiedoin.

Pääministeri Anneli Jäätteenmäkeä kohdeltiin epäreilusti. On täysin selvää, että yhtäkään miespoliitikkoa ei olisi kohdeltu vastaavalla raivolla ja vastenmielisyydellä.

Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen kertoi salaisia tietoja presidenttien Halosen ja Putinin välisistä keskusteluista ulkovaltojen edustajille. Pääministeri Jäätteenmäki kertoi Suomen kansalle pääministeri Lipposen ja Yhdysvaltojen presidentti Bushin välisistä keskusteluista.

Anneli Jäätteenmäki ansaitsee anteeksipyynnön. Hän teki aivan oikein, rohkea suomalainen nainen.

Suomalaiset ovat olleet autuaan tietämättömiä Euroopan unionin budjetista ja sen rahoituksesta jo 16 vuoden ajan. Ei edes Euroopan parlamentin jäsen Timo Soini ole uskaltanut kertoa suomalaisille tosiasioita suomalaisten maksuosuuksista ja rahavirroista Euroopan unionille. En tiedä miksi mediakin vaikenee seuraavista asioista. Suomalaisten olisi hyvä tiedostaa ja tietää kuinka hyviä mallioppilaita me suomalaiset olemme Euroopan unionissa. Euroopan unionin vuoden 2011 budjetti on maksusitoumus-

määrärahoina 141,9 miljardia euroa ja maksumäärärahoina 126,5 miljardia euroa (1,01 % EU:n bruttokansantulosta). Unionin budjetin rahoittavat jäsenvaltiot, unionilla tai komissiolla ei ole ”omaa kassaa”. Suomi maksaa vuoden 2011 budjetista noin 1,6 % eli 1,8 mrd. euroa.

Euroopan unionin budjetti vahvistetaan aina maksusitoumusmäärärahoina ja maksumäärärahoina. Maksusitoumukset vastaavat valtuuksia eli sitä summaa, minkä verran määrärahoja voidaan sitoa. Maksumäärärahat ovat käytännön kassavirtaa, joka näkyy valtion budjetissa. Suomi saa osan tästä summasta takaisin maataloustukina, maaseudun kehittämistukina, tutkimusrahoituksena ja aluepoliittisina tukina. Vuonna 2009 Suomi maksoi EU:lle 544 milj. euroa enemmän kuin sai.  Vuonna 2011 Suomi saisi arviolta 1,2 mrd. euroa takaisin ja maksaa EU:lle 1,8 mrd. euroa, jolloin vuoden 2011 nettomaksu kasvaisi noin 600 milj. euroon. Suomalaiset veronmaksajat maksavat EU:n nettosaajien maatalous- ja aluepolitiikan menoja 10 vuodessa koko Suomen vuoden tuloverojen edestä. EU:n rahoituskehys määrittää ylärajat, jonka puitteissa vuosibudjetista päätetään. Rahoituskehys vahvistetaan seitsemäksi vuodeksi, nykyinen kehys kattaa vuodet 2007–2013. Rahoituskehyksestä päättävät jäsenvaltiot yksimielisesti Euroopan parlamentin hyväksynnän jälkeen. EU:n tulo-

puolesta, eli budjetin rahoituksesta päättävät jäsenvaltiot yksimielisesti samassa yhteydessä, kun rahoituskehyksistä neuvotellaan. Vuosibudjetti laaditaan rahoituskehyksen ylärajoja noudattaen, ja se jää yleensä selvästi sen alle. Vuosibudjetista päättävät Euroopan parlamentti ja neuvosto (jäsenvaltiot) yhdessä, molempien hyväksyntä vaaditaan. Suomi vaikuttaa budjettiin siis sekä omien suomalaisjäsentensä kautta että seitsemällä äänellään neuvostossa.

EU:n tulopuoli on monimutkainen ja suuri kokonaisuus, joka sisältää useita poikkeuksia. Näistä tunnetuin on Iso-Britannialle hyväksytty pysyvä maksuhelpotus, jonka summa vuonna 2011 on noin 3 mrd. euroa. Suomi rahoittaa tätä maksuhelpotusta vuonna 2011 74 miljoonalla eurolla.

Brittien alennuksen rahoittamiseen on kuitenkin myönnetty 75 prosentin alennus Saksalle, Alankomaille, Ruotsille ja Itävallalle. Suomi osallistuu myös näiden maiden alennuksen maksamiseen noin 40 milj. eurolla vuosittain. Koko tämä lysti maksaa Suomelle tänä vuonna 114 miljoonaa euroa. Euroopan unionin budjettia rahoitetaan myös jäsenvaltioiden arvonlisäverolla. Siihen on myönnetty alennuksia Saksalle, Alankomaille, Itävallalle ja Ruotsille. Myös tämä alennus lisää Suomen maksua 40 milj. eurolla. Lisäksi bruttokansantulomaksuun (ns. normaali budjetista maksettava jäsenmaksu) on annettu yksittäinen könttäsumma-alennus Alankomaille ja Ruotsille. Tästä Suomi maksoi 13 milj. euroa.

Nämä olivat vain merkityksellisimmät alennukset. Suomi rahoitti vuonna 2009 yhteensä 325 milj. euroa muiden jäsenmaiden maksualennuksia. Osa tuosta summasta oli takautuvia maksuja edellisiltä vuosilta. Maksu-

alennuksista neuvotellaan seuraavan kerran kesällä 2011 alkavien rahoituskehysneuvottelujen yhteydessä. Samanaikaisesti päätetään sekä budjetin menorakenteesta että tulopuolesta. Yksipuolinen irtautuminen tästä ratkaisusta on tehty lähes mahdottomaksi ilman täydellistä eroa Euroopan unionista. Jos Suomi jättäisi maksamatta EU-jäsenmaksunsa tai edes osan siitä, se tulisi kalliiksi. Komissio veisi Suomen tuomioistuimeen, missä Suomi häviäisi kiistan. Korko juoksisi progressiivisesti koko ajan kasvaen kuukausi kerrallaan, nousten järjettömiin summiin. 

Olisikohan sittenkin aika puhua itse asiastakin.

Suomessa köyhien ihmisten määrä on kasvanut rajusti.  Samaan aikaan tuloerot köyhien ja rikkaiden välillä kasvavat voimakkaasti. Rikkain

1 prosentti väestöstä on kolminkertaistanut tulonsa. Toimeentuloa saaneiden kotitalouksien määrä on taas kasvanut viimeisen 20 vuoden ajan ja on saavuttamassa 250 000 kotitalouden määrän.

Köyhien määrä on Suomessa kaksinkertaistunut ja lasten osalta kolminkertaistunut. Lapsista 14 prosenttia kuuluu jo pienituloisiin perheisiin. Lasten osalta tilanne on täysin kestämätön ja vaatii välittömiä korjaustoimenpiteitä. Ainutkertaista lapsuutta on varjeltava hyvyydellä ja luota lapselle mahdollisuus tasapainoiseen lapsuuteen. Köyhyys on pahin syrjäytymiseen johtava syy. Syrjäytyminen lapsena synnyttää periytyvää köyhyyttä aikuisena.

Suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut kova ja jopa julma. Tuloerojen kasvun myötä yhteiskunnan turvallisuus on heikentynyt. On rehellisesti sanottava, että viimeiset 20 vuotta harjoitettu sosiaalipolitiikka on epäonnistunut ja tästä poliitikkojen on kannettava vastuunsa. Köyhän asiasta on puhuttu paljon, mutta tehty konkreettisesti vähän. Toimeen-
tulontasoa ei ole nostettu 20 vuoteen. Yhteiskunnan voimavarat on käytetty suurituloisten verokevennyksiin.

Toimeentulotuki on vihonviimeinen tukimuoto, kun tulot eivät riitä elämiseen. Toimeentulotuen hakeminen on tehty Suomessa vaikeaksi ja siihen liittyy historiallinen painolasti köyhäinavusta ja sen leimasta. Monelle ikäihmiselle toimeentulon hakeminen on liian nöyryyttävä ja leimaava kokemus. Sen vuoksi toimeentulotuki jätetään hakematta ja lääkkeet ostamatta.Kokoomuksen kova linja on estänyt toimeentulontuen maksatuksen siirtämisen kunnilta Kelalle. Toivon, että vaaleissa tapahtuisi muutos ja tämä tärkeä siirto voitaisiin toteuttaa heti ensivaalikauden alussa.

Suomalaisen yhteiskunnan julmat kasvot tulevat näkyviin köyhien lapsiperheiden kohteluna. Itse en ymmärrä enkä hyväksy, että lapsiperheiden toimeentulotuesta vähennetään lapsilisät. Köyhiltä lapsiperheiltä viedään lapsilisät pois. Lapsilisärahoille oli varmuudella välitöntä käyttöä lasten aseman parantamisessa, rahat menisivät ruokaan ja vaateisiin. Hävettää ja pistää oikein vihaksi. Toinen vääryys

on, että toimeentulotuesta vähennetään tuomioistuimen pahoinpidellylle tai raiskatulle määräämät korvaukset. Rikoksen uhrin saamat rahat kivusta ja särystä viedään pois. Missä on oikeudenmukaisuus ja kunnia.

Minä lupaan tehdä kaikkeni, että yllämainitut vääryydet korjataan, oikeudenmukaisuus vaatii tekoja.

Euroopan liittovaltion rakentajilla Euroopassa ja Suomessa on yhteinen unelma yhtenäisestä Euroopasta Espanjasta Suomen Utsjoelle, Atlantilta Mustallemerelle. Heillä on eurooppalainen suunnitelma liittovaltiosta, perustuslaista, yhteisestä rahasta, armeijasta, liittoparlamentista ja presidentistä.

Kommunismin romahtaminen Itä-Euroopassa 1990-luvun alussa avasi tien eurooppalaisille federalisteille. Suuri vuosisatainen unelma alkoi toteutua ensiksi Itä-Euroopan maiden ottamisella sotilasliitto Naton jäseneksi ja heti perään Euroopan unionin jäseneksi.

Yhteisen rahan ja keskuspankin synnyttäminen aiheuttivat piilevän särön unionin rakentamisessa liittovaltioksi, kun kaikki eivät olleetkaan enää mukana. Eurooppaan syntyi kaksi kerrosta, Saksan johtama ja Ranskan tukema euro-alue ja oman rahan Eurooppa. Kahtia jakaantunut Eurooppa on kilpailut velalla itsensä konkurssitilaan.

Perussopimuksen uudistamisprosessi oli vuosia kestänyt kompuroivan paperisuurvallan heikkouden ilmentymä. Vaivalla hyväksytty Lissabonin perussopimus kesti koskemattomana vain vuoden, kun se jo todettiin finanssikriisin seurauksena toimimattomaksi. Uutta sopimusta ei pystytä tekemään saati hyväksymään.

Lopullisen iskun liittovaltion kaatumiselle tulee antamaan mantereen oma valtioiden velkakriisi. Liittovaltioherrat tarjoavat Euroopalle pysyvänä lääkityksenä lisää yhdentymistä ja liittovaltiota, kuria ja rangaistuksia.

Euromaat yritetään sitoa toisiinsa täysin järjettömillä yhteisillä velka- ja takausvastuilla. Euromaat ovat rakentamassa yhteensä jopa 1500 miljardin euron yhteistä vakausrahastoa, jossa Suomen takausvastuut nousevat 15 -20 miljardin euron tasolle.

Euromaiden ryhmä on toteuttamassa politiikkaa myös Suomen osalta, johon sillä ei ole kansalaisten antamaa valtakirjaa. Suomessa vedottiin Emu-päätöksen yhteydessä vuonna 1997, että EU-kansanäänestyksessä ja eduskunnan vuonna 1994 tekemässä Euroopan yhteisöön liittymispäätöksessä hyväksyttiin Maastrichtin sopimuksen velvoitteet yhteisestä rahasta. Suomessa ei suoritettu kansanäänestystä Emuun ja euroon liittymisestä, vaikka se ehdottomasti olisi pitänyt suorittaa.

Ulkoministeri Alexander Stubb on riemuinnut Euroopan integraation voimakkaasta syvenemisestä euromaiden velkakriisin aiheuttamien toimien seurauksesta. Suomen ulkoministeri liikkuu nyt syvissä ja vaarallisissa vesissä, joista ei välttämättä enää paluuta takaisin ole. Suomen itsenäisyys on nyt kyseessä.

Euromaiden tarjotessa integraation syventämistä yksittäisten euromaiden väärän, virheellisen ja täysin vastuuttoman talous- ja finanssipolitiikan korjaamiseksi, on selkeä ja kohtalokas virhe. Euromaiden ryhtyminen luototuslaitosten ensisijaiseksi takuumieheksi johtaa ylitsepääsemättömiin ongelmiin koko Euroopassa. Muutaman prosentin maat EU:sta, Kreikka 2 prosenttia, Irlanti 1 prosenttia, Portugali 2 prosenttia, uhkaavat kaataa koko Euroopan.

Suomen hallitus on viisaasti jo myöntänyt, että euromaiden tukemisessa rajat tulevat joskus vastaan ja myös ulkoministeri Stubbkin on tämän tosiasian jo myöntänyt. Kaatuvien velkamaiden tukemisen lopettaminen äärirajoilla tarkoittaa nykyisen kaltaisen euroalueen ja Euroopan unionin hajoamista.

Ulkoministeri Stubb käytti vertausta, että ” jossain vaiheessa palokunnan letkuista loppuu vesi eikä euroryhmän sisällä ole enää kärsivällisyyttä muiden tukemiseen.” Stubbin ennustuksen mukaisesti jokin kriisissä oleva maan annetaan palaa vapaasti kivijalkaan asti muiden sitä katsoen.

Kiviniemen hallituksen perustellessa mukanaoloa kriisin hoidossa sillä, että vain näin voidaan estää kriisin leviäminen Euroopan laajuiseksi suurlamaksi, ontuu kohtalaisen pahasti Stubbin lausuntojen jälkeen. On siis selvää, että kriisin jossakin vaiheessa paloa ei enää sammuteta vaan sen annetaan levitä vapaasti.

Palokunnan veden loppumistilanteessa, rahojen loppuessa, suurlama löisi myös läpi Suomen entistä pahemmin seurauksin. Meidän oma liikkumatilamme olisi käytetty loppuun takaamalla kaatuvien euromaiden Kreikan, Irlannin, Portugalin.. lainat.

Suomessa olisi nyt syytä tehdä kansallinen kokonaisarvio Euroopan velkakriisistä. Kansallisen selviämisen ja itsenäisyytemme turvaamiseksi meillä suomalaisilla ei ole varaa olla mukana tukemassa loppuun asti kaatuvia velkaisia euromaita. Totuus on, että me emme itse enää selviä omista ja takauksistamme aiheutuvista vastuista.

Olisi parempi sammuttaa palo heti ja järjestellä velkamaiden lainat uudelleen kuin sallia uuden velan ottaminen muiden maiden niitä taatessa. Palomuuri on nyt pakko tehdä. Euroopan liittovaltio haihattelu on heitettävä historian romukoppaan.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen on Suomen Vladimir Putin. Vehviläinen on itäsuomalainen, syntyperäinen leppävirtalainen, kulttuurintutkija, hänen paras kaverinsa on maan johtaja, hän tekee ukaaseja ja selvityspyyntöjä, erottaa puoluesihteereitä. Vain Venäjän pääministeri Vladimir Putin on Vehviläistä suositumpi, mutta ei pitkään.
 
Jouluaika osoitti meille hyvin kuinka kaksi erilaista menestyvää poliitikkoa toimii. Eurooppaa ravistellut kylmä talvinen rintama sulki suuret kansainväliset lentokentät Lontoossa, Frankfurtissa, Pariisissa ja Moskovassa. Eurooppa oli kaaoksessa ja kymmenet tuhannet kyynelehtivät joulumatkaajat yöpyivät lentokenttien puutteellisissa tiloissa.
 
Lontoon lentokentällä oli yhtä vähän aura-autokalustoa kuin Suomen maaseudulla. Lontoon lentokenttä oli suljettu niin kuin Lentiiran tie lumisateen jälkeen. Vain supikoira liikkui alueella. Lontoon lentokentän viranomaisten ylpeys ei antanut periksi sallia armeijan puhdistaa kiitoratoja. Kenttä oli suljettu, niin kuin maaseudun tiet.
 
Ulkoministeri Alexander Stubb oivalsi tilaisuutensa tulleen. Nyt oli kyse Suomi-brändin kirkastamisesta ja ”snouhaun” esittelemisestä. Hän kutsui yhdessä joulupukin kanssa Suomen ja kansainvälisen median katsomaan suurta suomalaista ihmettä Helsinki-Vantaan lentokentälle. Valtavat puhdistuskoneet jyräsivät rintarinnan käyttämätöntä parkkipaikkaa ja lumi pöllysi. Maailman kansat ja me suomalaiset saimme ihailla ylpeinä televisiosta suomalaista ihmettä. Ulkoministeri Stubbin johdolla Suomessa lennettiin ja muu maailma ihaili suomalaista ihmettä. Joulupukkikin oli Alexanderin rinnalla vain varjo entisestään. Washingtonin lentokenttäkin oli suljettu ja Obama joutui turvautumaan helikopterin kyytiin. Alexanderin oli helppo lähteä lomalle Suomen Havaijille eli Espanjan Kanariansaarille. Hän on Suomen teräsmies.
 
Vain parinkymmenen kilometrin päässä Helsingin rautatieasemalla oli kaikki päin mäntyä. Suomen talvi oli yllättänyt täydellisesti, oli pakkasta 20 astetta ja maassa oli lunta 50 senttiä. Koko Suomen junaliikenne seisoi ja ärsyyntyneet joulumatkaajat odottivat ahtaassa ja vetoisessa asemahallissa sämpylän ja kahvin voimalla mahdollisesti VR:n kuulutuksia tai ilmoitustaulun tietoja junien kulkemisesta, joita ei koskaan tullut. 
 
Jouluna katkesivat kiskot Pieksämäen ja Jyväskylän väliltä. Muilla rataosuuksilla junat matelivat pakkasen hyydyttäminä tuntikausia myöhässä. Loppiaisen jälkeisenä perjantaina jo puolet pääkaupunkiseudun lähijunista jätettiin suosiolla lämpimiin sisähalleihin sulamaan ja odottamaan sokerivesikastelua. VR:n pääkonttorilla kuulemma lauletaan joka aamu virttä ”jo joutui armas aika ja suvi suloinen”.
 
 Lohdutukseksi suomalaisille tieto, että VR:n pääkonttorin upouusilla leikkijunaradoilla liikenne toimii moitteettomasti. Matkustajista ei ole mitään haittaa ja junat kulkevat.
 
Liikenneministeri Vehviläisen pinna katkesi täydellisesti ja hän lähetti julkisesti järjestyksessä 68. ukaasikirjeen VR:n johdolle. Vehviläinen vaati pikaista selvitystä siihen, miksi viime talven lumesta ei opittu mitään. VR:n johto vastasi jo vuonna 1995 laaditulla pohjalla ministerille; lisää rahaa, uudet raiteet, isommat junat ja 100 uutta lumilapiota pikaisesti.  Loppukaneettina oli kirjeen lopussa toivomus, että käyttäkää busseja tai ajakaa polkupyörällä; kunto kasvaa.
 
Ministeri Vehviläinen lähetti VR:n kirjeen lausunnolle keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajalle nopealla vastauspyynnöllä.  Vastaus tulee takaisin juhannuksena, jolloin lumi on sulanut pois ja ikävä asia haudataan tulevan ilmastomuutoksen takia turhana.
 
Ministeri Vehviläinen on kaikkien pakkasessa värjöttävien ja junaa odottavien eteläsuomalaisten sankaritar.
 
Maaseudulla tiet ovat talvet lumesta tukossa, keväisin ja syksyisin täydellistä kuravelliä ja kesällä nimismiehen kiharat tarjoavat ilmaisen karusellin maaseudun vähävaraisille tiellä liikkujille. Valtra on tehnyt maaseudun ihmisille uuden tosi ison traktorin, jolla pääsee jopa tielle, joka ei eroa enää pellosta kun ojakin on tukossa.
 
Viimeinen linja-auto nähtiin maaseudulla vuonna 1981, silloin kun Kekkonen oli vielä presidentti ja asiat kunnossa. Stubb ja Vehviläinen rakastavat maaseudun teitä. Kummallakin on lasten käytössä upouudet aura-auto ja tiekarhu. Ja käyttö on kova.
 
 
 
 
 
 

Vihreä liitto ajaa reilua muutosta. Näin vihreät lupaavat periaateohjelmassa ja se pitää paikkansa. Puolue on sanansa mittainen.
 
Vihreitten arvojen tärkein kohta on vastuu tulevaisuudesta. Vihreät lupaavat, että tuleville sukupolville jätettävän maailman tulee olla paremmassa kunnossa kuin nykyisen. Jo toisen kerran vihreät ovat oikeassa. Hyvä, hyvä.
 
Vihreillä on ollut erinomainen herraonni. Heillä on ollut hyviä ja valovoimaisia puheenjohtajia. Vihreiden ministerit ovat onnistuneet hyvin. Tuloksia on syntynyt ja niitä on ollut ilo esitellä vihreiden kentälle. 
 
Vihreiden saavutukset ja ansiot tulevat jäämään pysyvästi Suomen ja maailman historiaan. Osa saavutuksista tullaan kätkemään syvälle Satakunnan kallioperään. Niiden on kestettävä muuttumattomina ainakin kolme (3) jääkautta ja 250 000 vuotta. Vihreät ovat tuloksilla arvioiden Suomen vaikutusvaltaisin puolue 2000- luvulla.
 
Vihreät olivat Paavo Lipposen hallitusten luottopuolue. Vihreät mahdollistivat sateenkaarihallituksen olemassaolon. Vihreät olivat poliittisten ääripäiden muodostamien hallitusten liima, joka piti Lipposen hallitukset koossa.
 
Lipposen toisen hallituksen suurin ja merkittävin päätös oli vuonna 2002 TVO:lle annetun Olkiluodon 3 ydinvoimalan periaatepäätös eduskunnassa. Vihreiden toiminta hallituksessa 1995 -2002 mahdollisti lisäydinvoiman rakentaminen Suomeen. Ilman vihreitä Lipposen II hallitus ei olisi ehkä selviytynyt ydinvoimapäätökseen asti. Vihreät jättivät Lipposen hallituksen 31.5.2002 kun ydinvoimapäätös oli varmistettu.
 
Vihreät olivat lojaali hallituskumppani SDP:lle ja he varmistivat oman ja SDP:n ehdokkaan Tarja Halosen valitsemisen tasavallan presidentiksi niin 2000 kuin 2006 presidentinvaaleissa. Heillä on ollut oma presidentti.
 
Vihreät taitavat poliittisen pelin ja ovat poliittisen kentän taitureita. Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen vihreät vaihtoivat kokonaan puolta, hylkäsivät sosialidemokraatit ja vasemmiston. He valitsivat uusiksi yhteistyökumppaneiksi keskustan ja kokoomuksen.
 
Vihreät tiesivät säätytalon hallitusneuvotteluissa vuonna 2007, että perustettava sinivihreä Vanhasen hallitus tulee päättämään eduskunnan myötävaikutuksella uusista ydinvoimaluvista. Vihreille luvattiin säätytalolla oikeus olla erimieltä ja jatkaa hallituksessa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ydinvoimapäätösten jälkeen ja myös ennen päätöksiä. Tästä vakuudeksi vihreät saivat Vanhaselta puristettua epämääräisen kannan vesilakiin ja sen myötä Vuotoksen altaiden rakentamisen ehkäisemisen. Vihreät vastustivat vesivoimaa ja tukivat hiljaisesti hallituksen voimakaksikon keskustan ja kokoomuksen ydinvoimalinjaa.
 
Ydinvoimayhtiöiden ja energiaa kuluttavan teollisuuden on todella osattava kiittää vihreitä uusista ydinvoimaloista. Ilman Vihreitä eivät TVO ja Fennovoima olisi saanut lupia rakentaa lisäydinvoimaa. Vihreät mahdollistivat Vanhasen hallituksen selviämisen yli vaikeiden aikojen ja siten mahdollistivat sen toimintakyvyn ydinvoimapäätöksissä.
 
Vihreät olisivat voineet kaataa hallituksen koska tahansa ennen ydinvoimapäätöksiä ja syitä sen tekemiseen olisi ollut. Vihreillä olisi ollut mahdollisuus aikaansaada Suomeen ennenaikaiset ydinvoima- ja energiavaalit.
 
Onhan julkinen totuus, että ilman vihreitä Vanhasen II hallitus olisi jo heti syntymisen myötä jäänyt poliittisesti liian heikoksi. Pääministeri Vanhanen teki hallitusneuvotteluissa kaikkensa vihreiden pitämiseksi mukana muodostettavassa hallituksessa. Pääministeri Vanhasen ja vihreiden yhteistyö säätytalolla sunnuntaiaamuna huhtikuussa 2007 pelasti hallituksen synnyn ja ydinvoimaluvat 2010. Kyllä vihreät tämän tiesivät ja käyttäytyivät sen mukaisesti. Vihreiltä tämä oli ihailtavaa kylmäpäisyyttä ja pelinpolitiikkaa.
 
Ilman vihreiden hallitusvastuuta 2000-luvulla ei Suomeen rakennettaisi kolmea uutta maailman suurinta ydinvoimalaa. Ydinvoimaratkaisut ovat Suomen historian suurimmat teollisuuspoliittiset investointiratkaisut suomalaisen työn ja hyvinvoinnin puolesta.
 
Minusta olisi reilua kutsua ydinsähköä vihreäksi sähköksi ihan sen mahdollistajiensa hengessä. Uudet reaktorit voitaisiin kastaa ja nimetä perustajiensa mukaan Sinnemäki I, Soininvaara II ja Cronberg III.
 
 
Vihreät arvot ja politiikka pelastivat Suomen. Ydinsähkö on puhdasta ja sen hiilijalanjälki on pieni. Vihreistä on tullut vanha hyvä hallituspuolue, joka ajaa reilua muutosta. Ei perussuomalaisista olisi ollut vihreiden töitä tekemään.
 
 
Ehkä vihreät on palkittava uskollisuudesta ja lojaalisuudesta paikalla seuraavassa hallituksessa, Fortum tarvitsee vaalien jälkeen uuden ydinvoimaluvan Loviisaan.
 
 
 

Yle uutiset kertoivat torstai- iltana uusimman puoluegallupin. Kokoomus oli suurin 21,2 %, keskusta oli toisena 18,8 % kannatuksella ja kolmantena oli SDP 18,1 %. Timo Soinin johtamien perussuomalaisten kannatus oli 15,3 %.
 
SDP:n alamäki on jatkunut vuosia ja se on ollut jyrkkää. Alamäki alkoi tammi- helmikuussa 2007. SDP ajautui yllättäen talvella 2007 johtajuuskriisiin, joka paheni seuraavan vuoden aikana. SDP:n vaalitappio ja ajautuminen yllätysoppositioon katkaisivat puolueen henkisen selkärangan. Taitava ja karismaattinen Eero Heinäluoma kaadettiin sosialidemokraattien sisäisen opposition ja kaunamedian toimesta. Puheenjohtaja Eero Heinäluoman ero puheenjohtajan tehtävistä oli virhe sekä Heinäluomalle että SDP:lle.
 
Jutta Urpilainen joutui liian nuorena ja valmistautumattomana SDP:n puheenjohtajaksi. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen on osaava ja taitava nuori kansanedustaja. Hänen aikansa olisi pitänyt tulla vasta vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen. Heinäluoman virheen joutuu maksamaan Jutta Urpilainen.
 
SDP:n viimeisen vuosikymmen menestyksen salaisuus on ollut tasavallan presidentti Tarja Halonen. Tasavallan presidentti Tarja Halonen on onnistunut maltillisella ja vasemmistolaisella politiikallaan kokoamaan liikkuvat äänestäjät SDP:n äänestäjiksi. SDP on hyötynyt tasavallan presidentin henkilökohtaisesta suosiosta ja politiikasta. Tarja Halosen linjalla on ollut koko ajan kansan enemmistön tuki takana.
 
Tarja Halonen voitto Esko Ahosta vuoden 2000 tasavallan presidentin vaaleissa vaikutti SDP:n uuteen nousuun ja kykyyn pysyä vahvana puolueena pääministeri Paavo Lipposen toisen hallituksen vuosina 2000–2003. Keskustaa johti kesään 2002 asti kolmet vaalit SDP:lle hävinnyt puheenjohtaja Esko Aho. Vasta Anneli Jäätteenmäen nousu keskustan puheenjohtajaksi avasi tien Keskustan uudelle nousulle. Kokoomuksessa puolestaan oli johtajuuskriisi puheenjohtajan Ville Itälän aikana 2002–2004. Sauli Niinistön varjo oli liian pitkä Itälälle.
 
Tasavallan presidentti Tarja Halosen voitto kokoomuksen ja koko keskustaoikeiston yhteisestä ehdokkaasta Sauli Niinistöstä kantoi SDP:ta aina kevät talveen 2007 asti. Presidentin väistyttyä Mäntyniemen rauhaan avautui kokoomuksen Sauli Niinistölle koko poliittinen kenttä. Kokoomuksen nousu perustui Sauli Niinistön persoonaan ja karismaan.
 
Tasavallan presidentti on aina kiitollisuudenvelassa omalle poliittiselle viiteryhmälleen. Presidentti Urho Kekkonen piti aina huolen Maalaisliitosta ja keskustapuolueesta. Presidentti Mauno Koivisto raivasi keskustapuolueen puheenjohtaja Paavo Väyrysen pois tieltään ja varmisti Holkerin sinipunahallituksellaan myös oman jatkokautensa ja SDP:n hallitustaipaleen 1987–1991. Presidentti Ahtisaari oli aito lipposlainen sosialidemokraatti. Ahtisaari piti huolen, että Väyrynen pysyi Euroopan parlamentissa.
 
SDP:ssä on nyt aito hätä ja paniikki. Eduskuntavaaleihin on aikaa enää hiukan yli 3 kuukautta. Puoluetoverit ovat kulisseissa kaatamassa puheenjohtaja Jutta Urpilaista. Heidän mielensä tekisi kaataa jo ennen vaaleja, mutta poliittinen realismi käskee odottaa vaalien yli, jos sittenkin ihme tapahtuisi. Kritiikki puoluetoimistoa ja puoluesihteeri Jungneria kohtaan ilmentyy ja tuntuu vahvana jo Seinäjoen tovereiden puheissakin.
 
Puheet tuntuvat tutuilta oman puoluesihteerin uran tiimoilta. Media ja puoluetoverit haistavat haavoittuneen puoluesoturin, josta saadaan kaivattu syntipukki. Jotkut demareista häviävät jo vaaleja etukäteen syylistä etsien. Puoluesihteeri Jungner oli kesällä juhlittu sankari ja nyt jo häneen luuserin leimaa lyödään. Kamalaa.
 
Tarja Halonen uskalsi olla aito sosialidemokraatti, työläistaustainen, kallionkasvatti, ay-juristi ja ennen kaikkea oman elämänsä nainen. Tuleeko Tarja Halosen kohtaloksi pelastaa SDP ja puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Tasavallan presidentti on tulevien eduskuntavaalien todellinen jokeri. Kokoomuksen Sauli Niinistö on poissa pelistä ja Olli Rehnillä on riittävästi vielä töitä Euroopan konkurssin selvittämisessä.
 
Helmikuussa näemme SDP:n uuden nousun. Nousun uusina airuina ovat Tarja Halonen ja Paavo Lipponen. Vaaliteemana on: Suomi tarvitsee sosialidemokratiaa. Tää on viimeinen taisto, rintamaan…

Kiinteistövero on kunnallinen vero. Valtiovalta säätää veron ylä- ja alarajat ja kunnat päättävät niiden sisällä kuntakohtaiset prosentit. Suomalainen kiinteistövero on sosialismia.  Sillä verotetaan kiinteää omaisuutta. Vero ei perustu omaisuuden arvon kasvuun vaan ainoastaan sen olemassaoloon. Vero ei tee eroa siitä onko omaisuus maksettu vai velkarahoitteinen. Kiinteistövero maksetaan useimmiten jo kerran verot maksetuilla varoilla hankitusta omaisuudesta ja kertaalleen verotetuilla tuloilla.
 
Kiinteistövero on täysin epäoikeudenmukainen lapsiperheille, pienituloisille, säästeliäille ihmisille, sinkuille ja eläkeläisille. Vero maksetaan kiinteistöstä, vaikka tuloja ei verotettavalla olisi ollenkaan.
 
Suomessa ollaan siirtymässä kohti ruotsalaista ja englantilaista verojärjestelmää, joissa kiinteistöverolla kerätään merkittävä osa kuntien tuloja.
 
Suomeenkin on syntynyt veroasiantuntijoiden koulukunta, joka kannattaa voimakkaasti kiinteistöveropohjaista järjestelmää. Heidän mielestä kiinteistöveron osuuden kasvattaminen tukisi tavoitetta, jonka mukaan tällä tavoin voitaisiin minimoida talouskasvulle haitallisia tekijöitä.
 
Alivaltiosihteeri Hetemäen työryhmä esittää voimakasta kiinteistöveron nostamista. Työryhmä esittää kiinteistöveron tuoton 50 prosentin korotusta nykyiseen 1,2 mrd euron verotuottoon. Tavoitteena olisi nostaa maksettavaa veroa 600 miljoonalla eurolla.
 
Työryhmä esittää, että tulevaisuudessa kiinteistövero kohdistuisi enemmän maapohjaan. Työryhmän esityksen mukaan maapohjalle määrätään oma veroprosentti, joka on yhtenäinen kaikella maapohjalle.
 
Tämä työryhmän linjaus tarkoittaa yksiselitteisesti sitä, että myös maa- ja metsätalousmaalle tulee kiinteistövero. Työryhmä ei tee poliittista syistä vielä raportissaan esitystä, mutta sanoo asian kuitenkin suoraan, että vero tarvitaan maa- ja metsätalousmaalle.
 
Hetemäen työryhmän esitys on mittatilatyö sinipunaiselle hallituspohjalle, josta keskusta on ulkona. Hetemäen työryhmän esityksessä ei ole esillä ollenkaan maa- ja metsätalousmaan kiinteistöveroesityksen tuottotavoitteita saati alustavia prosentteja. Tietojeni mukaan kuitenkin nämä tiedot löytyvät jo valtiovarainministeriöstä. Olisi ollut reilu kertoa myös ne julki ennen vaaleja.
 
Minä en tule missään tilanteessa kannattamaan maa- ja metsätalousmaalle kiinteistöveroa. Minun kantani on, ei. Se on ehdoton. Minä en kannata sosialismia.
 
Hetemäen työryhmän ajattelu maapohjan kohdistuvasta kiinteistöverosta on suomalaisen maaseudun, maatalouden ja metsätalouden täydellistä vahingoittamista nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Hyvä Paula,
 
Kainuun kansa on luottanut sinuun ja uskonut sinulle paljon. Ilmari Kianto loi Nälkämaan laulun sanoissa kainuulaisuuden ja suomalaisuuden herkimmät tunnot sydämiimme. Sinä olet pyrkinyt politiikassa ja elämässä toimimaan Nälkämaan laulun opein ja ohjein. Kopioin tähän sinulle muokatut sanat vuodelta 1911 laulun hengen nostattamiseksi. Laulakaamme yhdessä.
 
Nälkämaan laulu
 
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
 
jylhien järvien loiskintaa!
 
Meidänpä mainetta mainivat nuot
 
koskien ärjyt ja surkeat suot!
 
Meidänpä vapautta vaarat on nää!
 
Meidän on laulua lahtien päät!
 
Meille myös kevätkin keijunsa toi,
 
rastas ja metso täälläkin soi.
 
 Taival lie hankala - olkoon vaan!
 
Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan!
 
Kolkasssa synkeän syntymämaan
 
pirttimme piilköhöt paikoillaan!
 
Vainojen virmat, oi vaietkaa!
 
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa!
 
Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaan
 
puolesta hengen, heimon ja maan.
 
 Nosta jo rintaasi maausko uus,
 
taannuta taika ja vanhoillisuus!
 
Maamies, muista, miss' onnesi on,
 
riihesi rikkaus riippumaton!
 
Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!
 
Missä on ryhtisi, kunniatyö?
 
Meidän on uudesta luotava maa,
 
raukat vaan menköhöt merten taa!
 
Eikös ollutkin mukava laulaa. Joka kerta sitä vanhakin herkistyy.
 
Sinä Paula olet rohkea nainen ja poliittinen esikuvasi on Kainuun kansan luottomies, tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Nyt sinulta vaaditaan johtajuutta ja kansan syvien rivien äänen kuulemista.
 
Pysäytä Paula haja-asutusalueiden jätevesi lainsäädännön käsittely eduskunnassa. Vedän käsiteltävänä oleva asia pois eduskunnan ympäristövaliokunnasta.
 
Sinä tiedät sydämessäsi mitä oikeudenmukaisuus ja laillisuus on. Tässä jätevesiasiassa on loukattu suomalaisten perustuslaillisia oikeuksia ja saatettu ihmiset kohtuuttomuuden ja huonon hallinnon välikappaleiksi. Oikeudenmukainen Suomi ei toimi näin.
 
Suomalainen luonto ja ympäristö on meidän kansallisomaisuutemme, jota me jokainen tahdomme toimillamme varjella ja suojella.
 
Paras tapa suojella Suomen vesistöjä, Itämerta ja maaseudun ihmisten asuinympäristöjä on valmistella kokonaan uudelleen haja-asutusalueiden jätevesilainsäädäntö. Pitkäaikaisena ministerinä tiedät erinomaisesti, että huolellinen lain valmistelu tapahtuu ministeriön ja ministerin johdolla kaikkia asiantuntijoita kuullen.
 
 
Ota vastuu ministerinä ja selvitytä huolellisesti jo investointeja puhdistuslaitteisiin tehneiden kansalaisten oikeusturva ja vastuukysymykset. Suomi on oikeusvaltio jossa jokaisen suomalaisen oikeusturvasta pidetään kiinni.
 
Pyydän nöyrästi Sinulta Paula, toimi oikeudenmukaisen ja puhtaan maaseudun puolesta. Sinulla on kansan antama valtakirja toimia kansan palvelijana. Meidän on uudesta luotava maa.

 
Kunnioittavasti
 
Jarmo Korhonen
 
 
 

Helsinki hukkuu lumeen, kadut ovat tukossa ja ikä- ihmisten liikkuminen lähes mahdotonta. Ambulanssitkin pitää hinata paikalle laitakaupungin alueilla. TV 1 uutisista näemme lumipartioita, jotka lumikinosten keskeltä hinaavat autoja pois ja huolestuneen näköinen apulaiskaupunginjohtaja vihreiden mandaattipaikalta selittää, että ilmastomuutos on yllättänyt Helsingin ja helsinkiläiset. Helsingissä sataa lunta ja on pakkasta, eikä keskieurooppalaista talven vesisadeilmastoa näy missään. Helsingin vihreät ovat luvanneet ilmaston lämpenemisen tulevan helsinkiläisten onneksi joka vaalien alla ja entistä enemmän vain sataa lunta ja pakkasta on 20–30 astetta. Vihreiden vaalilupauksillakin pitäisi olla jonkinlainen takuu.

Helsingissä ei viime talvesta opittu mitään. Lumilapiotkin ovat kuulemma jo loppuneet kaupoista. Kukaan ei muistanut keväällä laittaa vanhoja lapioita ja lumikolia varastoihin, kun ei ollut enää lunta.

Helsinkiläisten ideologinen johtaja Jan Vapaavuori on erittäin huolestunut kaupungin tilasta, kadut ovat kuulemma samassa kunnossa kuin Kabulissa Afganistanissa. Vapaavuoren pinna kuulemma petti täydellisesti kun hänen ministeri Audinsa oli jäänyt hankeen kiinni ympäristöministeriöstä lähdettäessä. Janin oli pitänyt astua ulos autostaan lumihankeen silkkisukka jalassa.

Vapaavuoren pitää taas tänä vuonna esittää helsinkiläiseen tapaan, että armeijan pitää tulla puhdistamaan ministeri Häkämiehen johdolla kadut ja kiskot puhtaiksi. Vain panssarivaunulla voidaan kokoomuksen talkoot korvata ja kadut tulevat aukaistuiksi. Helsinkiläisten verotusta ei voi enää kiristää lumen puhdistamisen vuoksi ja näin ollen muun Suomen on huolehdittava kustannuksista. Siksihän Helsingin vihreiden mielestä Suomessa on oltava vapaaehtoinen armeija.

Harvoin minäkin menen hiljaiseksi, mutta pakko on sanoa, että hiljeni se Korhonenkin.  Katsoin uutista kuinka taas kerran helsinkiläisten koirien kakat ja autojen jätökset kaadettiin lumikuormien mukana suoraan Itämeren helsinkiläisten ikivanhaan kaatopaikkaan. Kuulemma loppuviikolla päästään jo 3 000 lumikuorman vuorokausi vauhtiin kun Itämerta kuormitetaan jätöksillä. Kaiken huipuksi kaivinkone kauhoi lumikuormia syvemmälle meren sekaan, että entistä enemmän saastetta mahtuisi Itämereen. Kyllä silakka kasvaa paremmin.

Pitäisiköhän meidän täältä maakunnista kerätä vapaaehtoiset ja lähteä Helsinkiin Itämerta pelastamaan. Otetaan kettingit ja ruokaa mukaan ja sidotaan itsemme ketjuksi Itämeren pelastamiseksi vihreiltä ja heidän lumikuormilta.

Haloo!, missä olette Satu Hassi ja Heidi Hautala. Helsingissä on ympäristökatastrofi, teidän takapihalla on luvaton kaatopaikka. Tehkää jotakin.
 
 
 
 

Kansaneläkelaitoksen uusi pääjohtaja Liisa Hyssälä on köyhien paras ystävä ja heidän asianhoitajansa. Liisa Hyssälä on oikeudenmukainen nainen. Kunnioitan hänen saavutuksiaan ja työtään kansalaisten elämän edellytysten parantamisessa ja kehittämisessä. Hän toteutti tasavallan presidentti Urho Kekkosen hyvälle poliitikolle asetetut kaksi edellytystä, poliitikon pitää osata luvata ja toteuttaa lupauksensa.

Kansanedustaja Liisa Hyssälä lupasi nostaa voimakkaasti pieniä kansaneläkkeitä ja parantaa äitien ja lapsiperheiden asemaa. Häntä pilkattiin ja parjattiin lupaustensa johdosta voimakkaasti äärioikeiston edustajien joukoista. Liisa Hyssälä jäi eduskunnassa Benien ja hänen kumppaneidensa jyräämäksi.

Liisa Hyssälällä meni tavoitteen saavuttamisessa koko ministeriaika. Hän teki töitä hartiavoimin keskustan päättävissä elimissä, eduskunnassa ja hallituksessa asettamiensa tavoitteiden puolesta. Pienimmät äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahat nousivat Liisa Hyssälän ministeriaikana 2003–2010 11 eurosta / päivä vuoden 2009 alusta yli 22 euroon / päivä, kuukaudessa korotus oli reilusti yli 200 euroa.

Merkittävin saavutus Liisa Hyssälällä oli takuueläkkeestä päättäminen kansaneläkkeeseen 1.3.2011 alkaen. Nyt pienin kansaneläke on yksinäisellä henkilöllä 584 euroa kuukaudessa ja avioliitossa tai avoliitossa elävällä eläkeläisellä 518 euroa kuukaudessa. Takuueläke tarkoittaa, että pienin kansaneläke kaikilla nousee 1.3.2011 alkaen 688 euroon kuukaudessa. Puolison eläke nousee 170 euroa kuukaudessa ja yksinelävän kansaneläkeläisen 104 euroa kuukaudessa.

Edellisen 24 vuoden aikana vuodesta 1983–2007 kansaneläkkeeseen tehtiin yhteensä 24 euron tasokorotus siis 1 euro vuodessa. Tällä vaalikaudella tasokorotus tulee olemaan 124 eurosta aina 210 euroon kuukaudessa. Ainutlaatuinen saavutus.

Takuueläkkeen saavuttaminen oli valtavan työn takana. Saimme yhteistyössä ministeri Liisa Hyssälän kanssa taisteltua keskustan vaaliohjelmaan tammikuussa 2007 yhden lauseen takuueläkkeen selvittämisestä. Superin puheenjohtaja Juhani Palomäki oli keskustan työvaliokunnassa hämmentyneenä seuraamassa tätä kamppailua, joka oli kovempaa kuin työmarkkinajärjestöjen kädenvääntö. Yksi lupaus selvittämisestä keskustan vaaliohjelmassa avasi takuueläkkeelle tien. Hallitusneuvotteluissa Liisa Hyssälä jatkoi onnistuneesti asian eteenpäin vyörytystä.

Pääministeri, keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen ja koko keskustan johto ministereineen oli ministeri Liisa Hyssälä painostuksen alla koko ajan. Hyssälä oli kuin herhiläinen Vanhasen kimpussa asiansa kanssa, hän käytti aina kaikki tilanteet hyväkseen ajaessa asiaa. Tarmokas nainen.

Matti Vanhanen asetti keskustan Joensuun puoluekokouksessa 2008 takuueläkkeen toteutettavien asioiden joukkoon. Vanhanen oli sopinut asian ennen puoluekokousta kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen kanssa. Takuueläke nousi kesällä 2008 hallituksen asialistan kärkijoukkoon.

Laman alku syksyllä 2008 meinasi kaataa takuueläkkeen kokonaan, mutta lopulta se myös ratkaisi sen toteuttamisen. Valtionvarainministeri Jyrki Katainen esitti tammikuussa 2009 Helsingin Sanomissa työantajien kelamaksun kokonaan poistamista. Esitys tuli vastuuministeri Liisa Hyssälälle täytenä yllätyksenä, suoraan Helsingin Sanomista aamukahvipöydässä.

Ennen kehysriiheä Liisa Hyssälän kutsui minut yhteiselle kalakeittolounaalle sosiaali- ja terveysministeriöön. Kalakeiton antamalla voimalla päätimme yhdistää voimamme ja kampailla takuueläkkeen läpi tulevassa kehysriihessä.

Liisa Hyssälä väänsi taidokkaalla työllä työnantajien kelamaksun poistamisesta syntyneen tilanteen takuueläkkeen hyväksi.  Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ei voinut enää perääntyä lupauksestaan poistaa työnantajilta kelamaksua. Kataisen oli taivuttava pienituloisten aseman parantamiseen takuueläkkeen ja lapsiperheiden etuuksien parantamisen avulla. Vanhasen hallitus teki eläkehistoriaa talvella 2009 Santeri Alkion muista köyhän asiaa hengessä.

Kiitos Liisa Hyssälä. Sinä olit erinomainen kansan palvelija, ministeri. Teot puhuvat.